Kajaanin yliopistokeskuksen lukuvuoden avajaispuhe 10.9.2024

Pentti Malinen

 Arvoisat rehtorit, hyvät kutsuvieraat ja yliopistokeskusväki!

 Kajaanin yliopistokeskuksen toiminta käynnistyi 20 vuotta sitten (2004). Seuraava ote Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen avajaispuheesta 8.9.2004 kiteyttää alkavan toiminnan lähtökohdat: ”Yliopistokeskusten perustaminen Kajaanin lisäksi viidelle muulle paikkakunnalle on osa uuden yliopistolain mukanaan tuomaa yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutustehtävää. Yhteiskunnallinen vuorovaikutustehtävä ei ole uutta suomalaisille yliopistoille, mutta ensi kertaa tänä vuonna siihen on osoitettu myös perusvoimavaroja. Tehtävä voidaan karkeasti jakaa alueelliseen toimintaan ja innovaatiotoimintaan. Yliopistojen odotetaan välittävän tutkimustyötään ja opetustoimintaansa alueelleen ja edesauttavan tutkimus- ja opetustoiminnassa syntyneiden tutkimustulosten ja innovaatioiden saattamista tehokkaasti yhteiskunnan käyttöön.”

 Miksi yliopistokeskukset perustettiin 6 maakuntaan – ja miksi Kajaaniin?

 Taustaksi on tarpeen palauttaa mieleen  Suomen yliopistolaitoksen ja -verkoston historialliset kehitysvaiheet. Tutkija Tomi Tura tiivisti nämä yiopistokeskusten työseminaarissa 22.4.2010 seuraavasti: 1. Suomen yliopistojärjestelmän ensimmäinen laajeneminen 1910 – 1930; 2. Maakuntayliopistojen rakentuminen 1960-1980 (alkaen Oulun yliopiston perustamisesta 1958 ja päättyi Lapin yliopiston perustamiseen) ja 3. Alueellisten sivutoimipisteiden verkoston rakentuminen 1980 – 2005.

 Yliopistokeskukset syntyivät yliopistolaitoksen laajenemisen viimeisessä vaiheessa, jolloin uusia yliopistoja ei enää haluttu perustaa – ja innovatiivisena ratkaisuna oli yliopistojen yhteistyölle perustuvat yliopistokeskukset. Ne täyttivät maantieteellisesti ne maakunnat, joista itsenäinen yliopisto puuttui. Näiden maakuntien merkitys Suomen kansantaloudessa ja yrityselämässä oli kuitenkin niin suuri, että oli poliittisesti mielekästä niiden kehitysmahdollisuuksia tukea tällä ratkaisulla.

 Kajaanin yliopistokeskuksella oli vahva ja varsin monipuolinen pohja, sillä  Oulun yliopistolla oli tuolloin vahva jalansija Kajaanissa. Oulun yliopiston alaisuudessa toimivat perinteikäs Kajaanin opettajankoulutuslaitos ja Kajaanin kehittämiskeskus, jonka yksiköitä olivat mittalaite- ja biotekniikan laboratoriot, aluekehitysyksikkö (myöh. Lönnrot-instituutti) ja aikuiskoulutusyksikkö. Yliopistokeskuksen myötä Kajaanissa aloitti toimintaansa myös Oulun yliopiston alainen tietojenkäsittelytieteen yksikkö. Kajaanin yliopistokeskuksen ensimmäinen yhteistyösopimus 11.6.2004 toi mukaan nykyiset yhteistyöyliopistot Lapin yliopiston, Jyväskylän yliopiston sekä  Joensuun ja Kuopion yliopistot, jotka tuolloin toimivat erillään.

Kajaanissa toiminut opettajankoulutus tuli osaksi Oulun yliopiston toimintaa vuonna 1.8.1974 vuotta aiemmin voimaan tulleen opettajankoulutuslain perusteella. Itseasiassa nyt on Oulun yliopiston Kainuun toiminnan alkamisesta kulunut 50 vuotta. Pohjois-Suomen tutkimuslaitos oli perustettu 1960-luvulla omalla lainsäädännöllä;  sen toimipaikat olivat Oulu, Rovaniemi ja Kajaani, jossa toiminta alkoi 1980-luvun alkupuolella. Tämä päätös oli myös selkeä poliittinen tahdonilmaus Pohjois-Suomelle tärkeän tutkimuksen vahvistamiseksi. Täydennyskoulutusyksiköitä yliopistot perustivat 1980-luvun aikana erillislaitoksiksi. Oulun yliopistolla Ouluun myös sellainen perustettiin ja myöhemmin myös Kajaaniin, Kajaanin täydennyskoulutus aloitti vuonna 1981. Vuonna 1991 Kajaaniin syntyi mittaustekniikan tutkimuslaboratorio yliopiston yhteyteen.

Tämän jälkeen alkoi Oulun yliopiston Kainuun toimintojen uudelleen organisointi ja yhdistäminen. Yksi askel tähän suuntaan oli suunnitelma perustaa Kajaaniin kolmas maaseutututkimusyksikkö. Helsingin yliopistohan oli ”jalkautumut” Mikkeliin ja Seinäjoelle perustamalla maatalous- ja metsätaloustieteitä maaseutututkimukseen laajentaneet yksiköt. FT Pertti Kokkonen johti tuolloin Kajaanin täydennyskoulutusyksiköä ja minä toimin Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen Kainuun yksikössä; sain toimeksiannon valmistella em. uuden maaseutututkimusyksikön perustamissuunnitelman.

Oulun yliopisto ja Kainuu varautuivat hyvin Suomen 1995 alkaneeseen EU-jäsenyyten. Kainuu kuului vuosituhannen loppuun saakka EU:n korkeimpaan aluetukiluokkaan Oulun ollessa tukialueiden ulkopuolella.  Kajaanin kehittämiskeskus erillislaitoksena perustettiin 1992, johon liitettiin täydennyskoulutus, PSTL:n yksikkö ja MILA sekä Sotkamoon 1996 perustettu biotekniikan laboratorio. Alueellinen rahoitus EU-osarahoitteisten hankkeiden omarahoitukseksi turvattiin monivuotisin sopimuksin, joissa mukana olivat Kajaanin kaupunki ja Sotkamon kunta. Sama toimintamalli on jatkunut edelleen.

1990-luvulla Suomessa alkoi ns. osaamiskeskuspolitiikka, jossa ideana oli alueiden innovaatiotoiminnan vahvistaminen verkostomaisella yhteistyöllä alueen yritysten ja tutkimuslaitosten kesken. Kajaanin kehittämiskeskuksessa valmistelimme ensimmäisen hakemuksen mittaustekniikkaan keskittyväksi osaamiskeskukseksi. Ensimmäinen hakukierros ei tuottanut toivottua tulosta, mutta muutaman vuoden päästä käynnistyi tällä Measurepolis-niminen osaamiskeskus. Lisäksi voi tuoda esille Kajaanin aktiivisuudesta,  että kaupungin täyttäessä 2001 350-vuotta kaupunki lahjoitti Kajaanin kehittämiskeskukselle merkittävän kertarahoituksen. 

Kajaanin yliopistokeskuksen alkuvuodet 2004 – 2010

Kajaanin yliopistokeskus käynnistettiin erillislaitoksena, jossa  Ouun yliopiston alaiset yksiköt jatkoivat toimintaansa. Yliopistokeskuksen oto johtajaksi nimettiin opettajankoulutuksen johtaja. Minä aiemmin kehittämiskeskuksen johtajana toimineena siirryin kehitysjohtajan virkaan, jossa jatkoin aina vuoteen 2011.

Perustetut yliopistokeskukset profiloituivat sijaintialueensa toimintaympäristön ja jäsenyliopistojensa intressien mukaisesti. Alkuvuosina Kajaanin yliopistokeskus oli Oulun yliopiston  ja tutkintoon johtavan yliopistokoulutuksen dominoima keskus. Muut yliopistot alkoivat integroitua kokonaisuuteen omine hankkeineen – ja erilaisia viritelmiä, joista monet eivät toteutuneet, oli runsaasti.  Menestyksekkään sisääntulon teki Jyväkylän yliopisto, jonka liikuntatieteellinen koulutus ja tutkimus jalkautui Sotkamon Vuokattiin, jossa sille oli suotuisat kumppanuusverkostot.

Yliopistokeskusten rahoitusmallina oli ns. kolmikanta: ministeriön, yliopiston ja alueen panostukset. Rahoitus- ja toimintasuunnitelman osalta käytiin ensimmäisinä toimintavuosina myös tulosneuvottelut ministeriössä. Kehitysjohtajana minun vastuulle kuului KYK:n tulossopimuksen valmistelu.

Yliopistolaitoksen alueellinen laajeneminen Suomessa käytännössä päättyi yliopistokeskusten perustamiseen ja eri alueyksiköitä ja ns. filiaaleja alettiin asteittain purkaa. Oulun yliopistolla aluepisteiden määrää vähennettiin jo 1990-luvulla. Mutta edelleen Kajaania halutiin kehittää: yliopistokeskuksen perustamisen jälkeen Oulun yliopisto puhui virallisesti kolmesta kampuksestaan: Linnanmaa, Kontinkangas ja Kajaani.

Professori Jorma Rantanen tarkasteli Kajaanin ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen sekä alueella olevien tutkimusyksiköiden kokonaisuutta 31.1.2008 valmistuneessa selvityksessä. Tästä syntyi uusi sopimuksellinen rakenne Kajaanin korkeakoulukonsortio, jonka keskeiset toimijat ovat yliopistokeskus ja Kajaanin ammattikorkeakoulu. Selvityksen pohjalta koottiin  mittaus- ja tietotekniikan alan toimijat CEMIS-tutkimusyksikön ja käynnistettiin AIKOPA-aikuiskoulutusyksikkö, joka toteutti sekä Oulun yliopiston että  Kajaanin ammattikorkeakoulun koulutushankkeita.

Vuonna 2010 yliopistokeskuksen toiminta oli monilla mittareilla tarkasteltuna laajimmillaan. Keskukseen kuuluvien toimintojen yhteenlasketut taloudelliset resurssit tuolloin olivat noin 13,8 milj. euroa. Tästä opettajankoulutuksen osuus oli 39,2%, yliopistokeskuksen erilislaitosten osuus 46,3%, tietojenkäsittely ja CWC 7,5% sekä jäsenyliopistojen osuus 7%.

Oulun yliopistojen rakenteellisen kehittämisen murros 2010 – 2011

Yliopistolain seuraavan uudistuksen keskeinen tavoite oli lisätä yliopistojen hallinnollista ja taloudellista autonomiaa, samalla kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaus (valtion rahoitus) jatkui. Näkyvimmät muutokset tapahtuivat yliopiston hallituksen ja rehtorin roolissa ja yliopistojen pääomittamisessa.

Oulun yliopiston Kainuun toiminnoille näillä muutoksilla oli merkittävät vaikutukset. Oulun yliopisto oli ensimmäisten joukossa, joka valitsi tavoitteekseen kansainvälisen tiedeyliopiston profiilin. Heti lain astuttua voimaan yliopiston käynnistämän yt-prosessin myötä Kajaanista päätettiin ajaa alas opettajankoulutus (60 ap) ja tietojenkäsittelytiede (40 ap). Vanha Seminaarin alue alkoi tyhjentyä yliopiston toiminnoista sisäänottojen päätyttyä ja yliopistokeskuksen toimintojen keskityttyä Kajaanin Teknologiapuistoon vuoden 2011 alusta.

OKL:n menetys koettiin Kajaanissa ja Kainuussa todella dramaattisesti. Täällä kansa ei juurikaan ole barrrikaadeille noussut, mutta opettajankoulutuksen puolesta järjestettiin näyttäviä mielenosoituksia. Edes paperitehtaan lakkauttamisen tai Talvivaaran ympäristökatastrofin osalta vastaavaa ei tapahtunut.

Tutkija Tomi Tura on kiteyttänyt tuolloin korkeakoulupolitiikassa tapahtuneen doktriin muutokseksi, jossa oli kolme keskeistä piirrettä, jotka hän nimesi seuraavasti:

• 1.        korkeakoulupoliittinen resurssien keskitysteesi,
• 2.        tiedepoliittinen huippuyksikköteesi, ja
• 3.        yhteiskuntapoliittinen kasvukeskusteesi.

Nämä siis tarkoittivat korkeakoulutoiminnan resurssien keskittämistä niin korkeakoulujen sisällä kuin niiden välillä. Toiminnan tieteellisen laatutason (kv. mittarit, impact factorit) korostamista yliopistotasolla ja huippuyksikköajattelua. Yliopistotoiminta haluttiin irrottaa aluepolitiikasta (koko maan palvelemisesta), ja lähentää sitä innovaatiopolitiikkaan, jossa innovaatiokeskittymät haluttiin rakentaa vahvan yliopistotoiminnan ympärille.

Kajaanin yliopistokeskuksen toiminnan toinen vuosikymmen

Olen viimeiset 12 vuotta seurannut yliopistokeskuksen kehitystä Kainuun liiton maakuntaohjelman ja laajemmin aluekehitysrahoittajien näkökulmasta. Kajaanin yliopistokeskus tänään on hyvin erilainen kuin sen toiminnan alkaessa 20 vuotta sitten. Keskus on kooltaan merkittävästi pienempi, mutta toisaalta sen toimintamalli on ajan myötä muuttunut yliopistokeskusten perusajatuksen mukaiseksi: eri emoyliopistot tekevät keskuksessa keskenään sopimallaan tavalla yhteistyötä.

Kajaanin yliopistokeskus on ollut keskeinen Kainuun innovaatiojärjestelmän toimija ja Kainuun älykkään erikoistumisen strategian toteuttaja. Merkille pantavaa on miten yliopistokeskukset ovat eläneet ajassa – kehittäneet ketterästi tutkimustoimintaansa niin globaalien kuin alueellisten toimintaympäristömuutosten mukaan. Paikallisesti merkittäviä muutoksia ovat olleet mm. Kajaanin amk:n pelialan nousu, CSC:n tietokonekeskuksen LUMI-tietokone tulo, Terrafamen kaivoksen kasvu ja muutos akkukemikaalien tuottajaksi.

Vahvan näytön yhteistyön tuloksista on Kajaaniin kehittynyt suurteholaskennan, tekoälyn ja data-analytiikan ekosysteemi. Kun CSCn, Tieteen tietotekniikan keskuksen Kajaaniin sijoittamat supertietokoneet saivat seurakseen yhden maailman nopeimmista tieteellisen laskennan supertietokoneista. Supertietokoneen hyödyntämistä varten on luotu LUMI-konsortio, johon Suomen lisäksi kuuluu kahdeksan muuta maata Euroopasta. Toivon, että emoyliopistoina noteeraatte tämän omassa ja yliopistokeskuksen toiminnassa hyödyntäen näkyvyyden ja kehittämismahdollisuudet.

Maakuntajohtajana annoin viisi vuotta sitten pitämässäni puheessa Kajaanin yliopistokeskukselle sen alueellisesta vaikuttavuudesta edelleen paikkansa pitävän tunnustuksen:  ” Kainuun maakuntaohjelman ja sitä toteuttavien EU:n rahoitusohjelmien avulla olemme voineet tukea yliopistokeskuksen hankkeita, joilla alueellista vaikuttavuutta erityisesti alueemme yritystoiminnalle on haettu. Olemme ilolla panneet merkille, että tieteellisen tutkimuksen tuotokset ovat lisääntyvässä määrin siirtyneet parantamaan yritysten kilpailukykyä sekä synnyttäneet uutta, tutkimusperäistä yritystoimintaa. Kiitosta ansaitsee myös yliopistokeskuksen tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen lisääntyvä kansainvälistyminen.”

Pysyvän opettajankoulutuksen päättymisen seurauksena voitiin ennakoida varhaiskasvatuksen ja luokanopettajien pulan syntyminen Kainuuseen ja Ylä-Savoon. On mieluisaa panna merkille, että tähän tarpeeseen on nyt  tartuttu ja toivottavasti löydetty tilanteeseen sopiva toimintamalli.

 Mikä on yliopistojen aluevaikuttavuus ja miten sitä voi vahvistaa?

Alueet tarvitsevat osaajia ja osaamista. Alueet, joilla on vahvat koulutus- ja tutkimusorganisaatiot kehittyvät muita paremmin. Aluekehittäminenei toteudu globaalissa taloudessa ilman koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Koulutuksen rakenteet ovat pitkävaikutteisia kehityksen moottoreita. Kun 1980 tein Oulun yliopiston maantieteen laitokselle LuK-työni aiheesta ”Suomen korkeakoulujen alueellisista vaikutuksista ja korkeakoululaitoksen alueellisesta kehittämisestä”, sen aikaiset tutkimuslähteet käsittelivät opiskelijavirtoja alueilta yliopistoon ja valmistuneiden sijoittumista alueellisesti. Yliopistojen vaiktusalueet olivat erittäin selkeästi alueellisia. Tämän päivän yliopistokeskuksia ajatellen se tarkoittaa, että niiden rooli on merkittävä kansallisen koulutustason nostotavoitteen (50%) kannalta juuri yliopistoverkoston täydentäjinä.

Kun aluetutkijat nostivat alueellisten innovaatiojärjestelmien ja -ympäristöjen käsitteet esille, kiinnostus kohdentui perustutkimuksessa syntyvien tulosten diffuusioon soveltavan tutkimuksen kautta yritysten tuotekehitykseen ja sitä kautta markkinoille. Tällöin havaittiin myös se dynaaminen vuorovaikutus, joka tapahtuu korkeakoulun ja alueen yritys- ja elinkeinoelämän välillä. Myös yliopisto hyötyy vuorovaikutuksesta ja alueesta tulee oppiva alue. Kansanomaisesti tuota vaikutusta kuvannee hyvin eräs sitaatti, joka kuuluu: ”Yritykset luovat tämän päivän työpaikat, teknologian kehitys luo huomisen työpaikat; tutkimus ja koulutus luovat ylihuomisen työpaikat”. Kun valtakunnassa tavoitellaan tki-volyyminn nostamista, yliopistokeskuksilla on jälleen oman roolinsa maakuntien yritysten kehityspotentiaalin esille nostajana.

Kansallinen innovaatiopolitiikkakin on läpikäynyt paradigman muutoksen. Alueelliset osaamiskeskusohjelmat (oske) ja aluekeskusohjelmat on lopetettu ja kehittämisresursseja on pyritty keskittämään suurimmille kaupunkiseuduille (six-pack) uusilla sopimusperusteisilla malleilla. Pienet alueet ja keskukset eivät ole tätä hevin nielleet. Pienenä hyvityksenä viime hallituskaudella lanseerattiin innovaatioekosysteemisopimukset, joiden piiriin poliittisen väännön jälkeen myös yliopistokeskuspaikkakunnat (kuten Kajaani) pääsivät mukaan.

Euroopan unionin alueellisiin rahoitusvälineisiin ja ohjelmiin on ohjelmakausittain tullut sisällöllisiä muutoksia ja vastaavasti kansallinen alue- ja innovaatiopolitiikka ovat muuttuneet. Näihin muutoksiin on yliopistokeskuksen osalta voi erinomaisesti varautua, sillä maakuntaohjelmien valmistelussa on aina huomioitu korkeakoulujen alueelliset kehittämistarpeet. EU:n rakennerahasto-ohjelmien laadinnassa ja toimeenpanossa nämä on huomioitu EU:n säädösten mahdollistamissa rajoissa.

On poliittisen tahdon asia, miten yliopistojen vuorovaikutustehtävään suhtaudutaan tulosohjauksessa.  Näen ongelmana, että yliopistokeskusten osuus kansallisessa yliopistorahoituksessa ei ole kehittynyt 20 vuoden aikana. Muutokset alue-, tk- ja innovaatiorahoituksen sekä EU-rahoituksen saatavuudessa ja painotuksissa ovat yliopistokeskusten kannalta liian määräävässä asemassa.

Muistuu mieleen yksi oiva esimerkki yliopistokeskuksen rahoituksen pirstaleisuudesta. Kainuun hallintokokeilun selvitysmies Juhani Perttunen esitti varsinaisen kokeilun ohella lisäresurssien kohdentamista Kainuun innovaatiojärjestelmän vahvistamiseen. Tavoitteen toteuttamiseen yliopistokeskus sai korvamerkityn miljoonan euron lisäpanostuksen (ns. Perttusen miljoona). Tämä korvamerkitty rahoitus loppui yliopistolain muutokseen. Esimerkki kertoo erityisesti siitä, kuinka vaikeaa on ollut saada pysyviä rahoitusinstrumentteja korkeakoulupolitiikan (OKM) lohkolle.

Kajaanin yliopistokeskuksen tulevaisuus: globaalin ja paikallisen toimintaympäristön mahdollisuudet  ja uhkat

Hyvät kuulijat!

Jos Kajaanin yliopistokeskus on muuttunut valtavasti olemassaolonsa 20 vuoden aikana, niin on muuttunut myös Kainuu, Suomi ja globaali toimintaympäristö luoden uusia mahdollisuuksia ja uhkia.

Yliopistokoulutuksen omaavan työvoiman saatavuus ja nuorten ikäluokkien pienemisen haasteet Kainuulle ovat edelleen kärjistymässä. Nämä on siis syytä nähdä myös haasteena yliopistojen ja yliopistokeskuksen toiminnalle. Kansallisesti huolestuttavana kehityskuvana ovat olestuttavat oppimistulokset, heikentyvä fyysinen kunto ja mielenterveysongelmien kasvu. Näitä ongelmia ja niiden syitä toi esille  jo 20 vuotta sitten rehtori Lajunen puheessaan ja näin teki myös rehtori Niinimäki viimeisessä avajaispuheessaan. Pienten ikäluokkien takia meillä ei todella ole varaa pudokkaisiin millään koulutusasteella.  Tämäkään ei poista työvoimapulasta johtuvaa tarvetta lisätä työ- ja opiskeluperäistä maahan muuttoa. Kysymys on mitä suuremmassa määrin poliittinen, mutta toivon että korkeakouluten ulkomaisen työvoiman saatavuuteen myös syrjäissemmillä ja pienemmillä työssäkäyntialueilla haetaan uusia työkaluja ja hyödynnetään yliopistokeskuksia nopealiikkeisinä uusia toimintamallien pilotoijina.

Pohjois- ja Itä-Suomen ohjelmatyö on haliltusohjelman mukaisesti käynnissä. Niillä pyritään vastaamaan niihin uusiin mahdollisuuksiin, joita alueellamme on mm. vihreän siirtymän toteuttajana sekä turvaallisuuden ja huoltovarmuuden turvaajana. Itäisen Suomen heikentynyt kehitystilanne ja alueemme geopoliittisen merkityksen muutos on toisaalta nouseva uhka, joka myös vaatii poliittista vastausta. Näyttää aivan ilmeiseltä, että tarve on merkittävästi voimakkaammista kehittämistoimenpiteistä itäiseen Suomeen ja raja-alueille.  Sellainen voisi olla ehdotus erityistalousalueesta investointien saamiseksi alueelle , mikä yhtäältä edellyttää innovaatioympäristön vahvistamista.

Mitkä kansainväliset kehitystrendit ja muutokset voivat antaa mahdollisuuksia yliopistokeskukselle:

1.        ilmaston muutos; torjuminen ja sopeutuminen -> puute puhtaasta vedestä globaalina uhkana; uusiutuvien luonnonvarojen ja erergian kestävä tuottaminen ja käyttö

2.        geopoliittinen muutos ja sen seuraukset kuten EU:n strateginen omavaraisuustavoite, kaksoiskäyttöinen teknologia (siviili- ja sotilaskäyttö).

 Maakunnan liitot Pohjois- ja Itä-Suomessa ovat viime vuosina tiedostaneet innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyön merkityksen. Tähän on vaikuttanut erityisesti EU:n alueiden älykkään erikoistumisen politiikka. EU ei pyri tki-toimintaa keskittämään, vaan ajatus on että kukin alue omista alueellisista osaamis- ja muista vahvuuksistaan ponnistaen tukee erikoistumista ja sitä kautta kilpailukykyään. Tämä sopii hyvin pienille ja syrjäisemmille alueille, mutta myös vaatii aluerajat ylittävää verkostoyhteistyötä. Tämän viestin toivon kantautuvan teille kaikille Kajaanin yliopistokeskuksen jäsenyliopistoille: tehkää hyvää yhteistyötä täällä Kainuussa – ja koko Pohjios- ja Itä-Suomessa.

Lopuksi kiitokset ja onnittelut

Oma viime vuoden vaihteessa päättynyt 44-vuotinen työurani on jakaantunut lähes puoliksi Oulun yliopiston ja Kainuun maakunnallisten organisaatioiden välillä. Yliopiston ja alueen rajapinta on minulle tullut tutuksi; Oulun yliopiston palveluksessa ollessakin näkökulma vaihtui aluetutkijasta yliopisto-opettajasta aluekehitysohjelmien evaluattoriksi sekä Oulun yliopiston Kainuun yksiköiden johtotehtäviin. Kiitän henkilökohtaisesti kaikkia niitä henkilöitä, joiden kanssa sain työskennellä Kajaanin yliopistokeskuksen alkuvuosina ja sitä ennen Oulun yliopiston Kainuun yksiköissä.

Kiitän Kajaanin yliopistokeskusta ja sen emoyliopistoja yhteistyöstä ja 20-vuotisesta toiminnasta Kainuussa.  Samoin kiitän erityisesti Kajaanin kaupunkia ja Sotkamon kuntaa pitkäjänteisestä taloudellisesta panostuksesta Kajaanin yliopistokeskuksen toimintaan. Kiitos kaikille keskuksen yhteistyökumppaneille.

Onnittelen 20-vuotiasta Kajaanin yliopistokeskusta, kiitän sen väkeä ja jäsenyliopistoja vaikuttavasta toiminnasta sekä toivotan menestystä tuleville vuosille Kainuun kehittämisessä!