Rajaseudulla viime sodat koskettivat myös paikallista siviiliväestöä.
Talvisotaa käytiin Kuhmon korpimaisemissa ja väestö joutui kodeistaan evakkoon.
Sodan jälkeen elämä oli raskasta jälleenrakentamisen aikaa. Moni oli sotaorpo
tai sotaleski, eikä rintamalta paluu arkielämään ollut monillekaan helppo.
Sankarivainajien ja sotaveteraanien muisto elää erityisen
vahvana maakunnassamme Kainuussa. Sotahistorian merkitys Kuhmolle ja
identiteetillemme avautui minulle vasta nuoruus- ja opiskeluaikojen jälkeen. Erityisen
koskettava tieto minulle oli se, että Talvisodan ensimmäisistä uhreista toinen
oli 13-vuotias poika, Eino Malinen Kuhmon Laamasenvaaralta.
Kuhmossa on yksi erityinen paikka, joka on saanut minut
miettimään historiaamme: Rajakankaan rajakivi. On suoranainen ihme, että Kuhmon
kohdalla raja on säilynyt samalla paikallaan yli 300 vuotta. Viimeisen 50
vuoden aikana rajan merkityksessä on tapahtunut useita muutoksia.
Lukioaikanamme raja oli ylittämätön, osa kylmän sodan
"Rautaesirippua". Me Kuhmon lukiolaiset saimme tutustua naapuri
Neuvostoliittoon luokkaretkellä Leningradiin (nyk. Pietariin). 1970-luvulla
käynnistyi Kostamuksen kaupungin ja kaivoskombinaatin rakentaminen, jossa
Kuhmolla ja Kainuulla oli merkittävä rooli. Neuvostoliiton romahdettua syntyi
Vartiuksen kansainvälinen raja-asema, joka mahdollisti rajakaupan, matkailun ja
pellettiliikenteen. Venäjän hyökkäyssota aiheutti koko itärajan sulkemisen.
Tänä päivänä Kuhmon Rajakivien kautta kulkee myös Euroopan Unionin ja NATO:n
ulkoraja.
Riemuylioppilaiden sukupolvi on saanut elää rauhan aikaa.
Toivomme, että Venäjän valtiojohdon aiheuttamaan konfliktiin saadaan pysyvä,
oikeudenmukainen ratkaisu. Maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden lisäksi
meidän tulee pitää huoli raja-alueiden taloudellisesta kehityksestä. Asuttu
raja on turvallinen raja.
Näillä ajatuksilla, hyvät kuulijat, toivotan teille kaikille
menestyksellisiä rauhan vuosia! Kiitos!
Pentti Malinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti