Lisää liikettä Kainuuseen

Artikkelina julkaistu Kainuun Sanomien Näkökulma-palstalla 24.1.2026

 

Liikkumattomuuden ja paikallaanolon yhteiskunnalliset kustannukset nostettiin julkisuuteen 14.1.2026 Toimintakykyinen Suomi -huippukokouksessa, johon osallistui Suomen ylimmän poliittista ja yritysjohtoa sekä asiantuntijoita. Tilaisuudessa hyväksyttiin parlamentaarinen julkilausuma, jonka tavoitteena on nostaa fyysisen toimintakyvyn tasoa 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä.

Tarkoituksena on käynnistää kulttuurin muutos. Se edellyttää toimia niin koulutuksessa, työelämässä, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä valtionhallinnon ja kuntien strategisessa päätöksenteossa. Kyse on myös yksilöiden päivittäisestä arjesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tavoitteen toteutumista seurataan kokouksessa julkaistulla UKK-Instituutin kehittämällä fyysisen toimintakyvyn indeksillä, joka mahdollistaa kehityksen arvioinnin ja päätöksenteon ohjaamisen.

Uusi fyysisen toimintakyvyn indeksi perustuu mitattuihin tietoihin. Se yhdistää fyysisen kunnon, kehonkoostumuksen, liikkumisen, paikallaanolon ja unen mittarit. UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankarin mukaan ”uusi indeksi tuottaa ensimmäistä kertaa väestötasolla mitattua, kokonaisvaltaista tietoa aikuisten fyysisestä toimintakyvystä. Se antaa meille työkalun, jonka avulla voidaan paitsi seurata muutosta myös ohjata päätöksentekoa ja terveyden edistämisen toimia”.

Huippukokouksessa tuotiin esiin, miten laaja-alaisesti yhteiskuntaamme vaikuttavasta asiasta liikkeen lisäämisessä on kyse. Sosiaali- ja terveyden huollon kustannusten pienentämisen lisäksi hyvä toimintakyky on oleellinen työn tuottavuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn, puolustusvoimien kyvykkyyden sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Mikä on Kainuussa tilanne?

Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuksia on tutkittu UKK-Instituutissa. Kainuulaisista peräti 76 % liikkuu liian vähän ja 83 % on liikaa paikallaan! Tämä johtaa yksilötasolla moniin ns. hyvinvointisairauksiin. Tyypin 2 diabetes on ylivoimaisesti suurin kustannuksiltaan. Masennus, sepelvaltimotauti sekä rinta- ja paksusuolen syvät ovat myös merkittäviä tekijöitä. Tästä seuraa lisäkuormaa sosiaali- ja terveyden huollolle. Tutkimusten mukaan Kainuussa liikkumattomuuden kustannukset ovat vuosittain lähes 23 miljoonaa euroa ja paikallaanolon yli 25 miljoonaa euroa. Jos liikkumattomuus ja paikallaanolo vähenisivät puoleen, säästö olisi yli 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Maaseudun lasten huono kunto yllättää

Kouluissa toteutettavien MOVE! -mittausten tuloksissa merkille pantavaa on se, että maaseudulla asuvista lapsista selvästi suurempi osuus verrattuna kaupunkeihin, on fyysiseltä toimintakyvyltään heikossa kunnossa. Yksi syy tähän on koulukyydeissä käytetty matka-aika, joka lohkaisee päivästä ison ajan. Kajaanissa tämä kehitys ennakoitavissa, sillä kaupunki on lakkauttanut viimeisetkin kyläkoulut. On syytä tarttua asiaan, jotta huono kehitys voitaisiin torjua.

Koulu tavoittaa kaikki lapset ja nuoret. Koulupäivän aikainen liikunta ja kouluajan jälkeen liikuntatilojen tehokkaampi käyttö ovat avainasemassa. Perusopetuslakiin on juuri lisätty liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Tämä ei saa jäädä vain kuolleeksi kirjaukseksi vaan se on konkretisoitava mm. välituntiliikunnaksi ilman kännyköitä ja osaksi kaikkia oppiaineita.

Avaimet ovat paikallistasolla

Mainitussa huippukokouksessa asiantuntija-alustuksen piti WHO:sta Tri Fiona Bull. Hänen puheenvuorostaan jäi erityisesti mieleen kaksi asiaa. Liikkumattomuuden lisääntyminen on globaali haaste erityisesti länsimaissa; Suomi ei siis ole poikkeus tästä trendistä. Käsitellessään liikuntaan vaikuttavaa politiikkaa hän toi selkeä esille, että liikuntaolosuhteisiin ja -ympäristöön voidaan vaikuttaa valtakunnallisilla päätöksillä, mutta liikkeen lisääminen ja liikuntaan innostaminen tapahtuu paikallisella tasolla. Oli kannustavaa kuulla tämä, sillä Kainuussa ja kunnissamme on jo otettu hyviä askeleita tähän suuntaan.

Kainuun Liikunnan aloitteesta on laadittu viime vuonna julkaistu maakunnallinen liikkumisohjelma ”Liikkumislupaus 2030”. Ohjelma rakentuu kolmelle peruspilarille. Näistä ensimmäinen on liikkumaan innostuminen. Yhteisöllisyyden ja tavoitteellisuuden vahvistaminen, kampanjat ja tapahtumat sekä asiakaslähtöinen liikuntaneuvonta toteuttavat tätä. Liikkumisympäristöt ja -palvelut sisältää laadukkaiden liikuntaolosuhteiden tarjoamisen kaikenikäisille että liikkeelle kannustamisen ja harrastamisen lisäämisen. Erityinen piirre Kainuun ohjelmassa on tavoite saada veto- ja pitovoimaa liikunnasta. Kainuun liikunta-alan osaamisen hyödyntäminen, liikunnan ja matkailun yrittäjyyden tukeminen sekä maakunnan tunnettuuden lisääminen tapahtumien ja luonnon avulla kytkee liikkumisen, liikunnan ja urheilun alueen kehittämiseen.

Vuonna 2021 on valmistunut Kajaanin liikkumisohjelma. Liikkumisen edistäminen on painottunut olosuhteiden luomiseen kuten liikuntapaikkarakentamiseen. Liikkumisohjelma laajentaa näkökulmaa myös arkiliikuntaan, paikallaanolon vähentämiseen ja matalan kynnyksen liikkumismahdollisuuksiin. Liiku Kajaanissa -rannekkeet ovat merkittävä kannustin yksilötason liikuntaan eli hyvä esimerkki konkreettisesta toimenpiteestä. Kajaanilla on hyvät edellytykset myös lisätä kaupungin vetovoimaa urheilu- ja liikuntakaupunkina. Erityinen kehittämiskohde on lukion, ammattioppilaitoksen ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille rakennetun Kajaanin Urheilukampus -toiminnan vahvistaminen osana Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiaa.

Liikunnan aluejärjestöt, meillä Kainuun Liikunta, haluavat nostaa profiiliaan ”koko kansan liikuttajana”. Mahdollisuus tähän on avautunut osin Olympiakomitean suunnattua oman toimintansa painopisteen selkeästi huippu-urheiluun. Aika näyttää miten tämä toteutuu, sillä uusia resursseja toiminnan laajentaminen tietysti vaatii.

Pentti Malinen

Kainuun Liikunnan hallituksen puheenjohtaja

Alue- ja kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

--- 

Lähteitä

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/uusi-indeksi-suomalaisten-fyysisesta-toimintakyvysta/

https://kainuunliikunta.fi/kainuun-liikkumisohjelma/

https://kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/liikunta/liikkumisohjelma-liikukajaanissa/

 

 

 

 

Kajaanin yliopistokeskuksen lukuvuoden avajaispuhe 10.9.2024

Pentti Malinen

 Arvoisat rehtorit, hyvät kutsuvieraat ja yliopistokeskusväki!

 Kajaanin yliopistokeskuksen toiminta käynnistyi 20 vuotta sitten (2004). Seuraava ote Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen avajaispuheesta 8.9.2004 kiteyttää alkavan toiminnan lähtökohdat: ”Yliopistokeskusten perustaminen Kajaanin lisäksi viidelle muulle paikkakunnalle on osa uuden yliopistolain mukanaan tuomaa yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutustehtävää. Yhteiskunnallinen vuorovaikutustehtävä ei ole uutta suomalaisille yliopistoille, mutta ensi kertaa tänä vuonna siihen on osoitettu myös perusvoimavaroja. Tehtävä voidaan karkeasti jakaa alueelliseen toimintaan ja innovaatiotoimintaan. Yliopistojen odotetaan välittävän tutkimustyötään ja opetustoimintaansa alueelleen ja edesauttavan tutkimus- ja opetustoiminnassa syntyneiden tutkimustulosten ja innovaatioiden saattamista tehokkaasti yhteiskunnan käyttöön.”

 Miksi yliopistokeskukset perustettiin 6 maakuntaan – ja miksi Kajaaniin?

 Taustaksi on tarpeen palauttaa mieleen  Suomen yliopistolaitoksen ja -verkoston historialliset kehitysvaiheet. Tutkija Tomi Tura tiivisti nämä yiopistokeskusten työseminaarissa 22.4.2010 seuraavasti: 1. Suomen yliopistojärjestelmän ensimmäinen laajeneminen 1910 – 1930; 2. Maakuntayliopistojen rakentuminen 1960-1980 (alkaen Oulun yliopiston perustamisesta 1958 ja päättyi Lapin yliopiston perustamiseen) ja 3. Alueellisten sivutoimipisteiden verkoston rakentuminen 1980 – 2005.

 Yliopistokeskukset syntyivät yliopistolaitoksen laajenemisen viimeisessä vaiheessa, jolloin uusia yliopistoja ei enää haluttu perustaa – ja innovatiivisena ratkaisuna oli yliopistojen yhteistyölle perustuvat yliopistokeskukset. Ne täyttivät maantieteellisesti ne maakunnat, joista itsenäinen yliopisto puuttui. Näiden maakuntien merkitys Suomen kansantaloudessa ja yrityselämässä oli kuitenkin niin suuri, että oli poliittisesti mielekästä niiden kehitysmahdollisuuksia tukea tällä ratkaisulla.

 Kajaanin yliopistokeskuksella oli vahva ja varsin monipuolinen pohja, sillä  Oulun yliopistolla oli tuolloin vahva jalansija Kajaanissa. Oulun yliopiston alaisuudessa toimivat perinteikäs Kajaanin opettajankoulutuslaitos ja Kajaanin kehittämiskeskus, jonka yksiköitä olivat mittalaite- ja biotekniikan laboratoriot, aluekehitysyksikkö (myöh. Lönnrot-instituutti) ja aikuiskoulutusyksikkö. Yliopistokeskuksen myötä Kajaanissa aloitti toimintaansa myös Oulun yliopiston alainen tietojenkäsittelytieteen yksikkö. Kajaanin yliopistokeskuksen ensimmäinen yhteistyösopimus 11.6.2004 toi mukaan nykyiset yhteistyöyliopistot Lapin yliopiston, Jyväskylän yliopiston sekä  Joensuun ja Kuopion yliopistot, jotka tuolloin toimivat erillään.

Kajaanissa toiminut opettajankoulutus tuli osaksi Oulun yliopiston toimintaa vuonna 1.8.1974 vuotta aiemmin voimaan tulleen opettajankoulutuslain perusteella. Itseasiassa nyt on Oulun yliopiston Kainuun toiminnan alkamisesta kulunut 50 vuotta. Pohjois-Suomen tutkimuslaitos oli perustettu 1960-luvulla omalla lainsäädännöllä;  sen toimipaikat olivat Oulu, Rovaniemi ja Kajaani, jossa toiminta alkoi 1980-luvun alkupuolella. Tämä päätös oli myös selkeä poliittinen tahdonilmaus Pohjois-Suomelle tärkeän tutkimuksen vahvistamiseksi. Täydennyskoulutusyksiköitä yliopistot perustivat 1980-luvun aikana erillislaitoksiksi. Oulun yliopistolla Ouluun myös sellainen perustettiin ja myöhemmin myös Kajaaniin, Kajaanin täydennyskoulutus aloitti vuonna 1981. Vuonna 1991 Kajaaniin syntyi mittaustekniikan tutkimuslaboratorio yliopiston yhteyteen.

Tämän jälkeen alkoi Oulun yliopiston Kainuun toimintojen uudelleen organisointi ja yhdistäminen. Yksi askel tähän suuntaan oli suunnitelma perustaa Kajaaniin kolmas maaseutututkimusyksikkö. Helsingin yliopistohan oli ”jalkautumut” Mikkeliin ja Seinäjoelle perustamalla maatalous- ja metsätaloustieteitä maaseutututkimukseen laajentaneet yksiköt. FT Pertti Kokkonen johti tuolloin Kajaanin täydennyskoulutusyksiköä ja minä toimin Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen Kainuun yksikössä; sain toimeksiannon valmistella em. uuden maaseutututkimusyksikön perustamissuunnitelman.

Oulun yliopisto ja Kainuu varautuivat hyvin Suomen 1995 alkaneeseen EU-jäsenyyten. Kainuu kuului vuosituhannen loppuun saakka EU:n korkeimpaan aluetukiluokkaan Oulun ollessa tukialueiden ulkopuolella.  Kajaanin kehittämiskeskus erillislaitoksena perustettiin 1992, johon liitettiin täydennyskoulutus, PSTL:n yksikkö ja MILA sekä Sotkamoon 1996 perustettu biotekniikan laboratorio. Alueellinen rahoitus EU-osarahoitteisten hankkeiden omarahoitukseksi turvattiin monivuotisin sopimuksin, joissa mukana olivat Kajaanin kaupunki ja Sotkamon kunta. Sama toimintamalli on jatkunut edelleen.

1990-luvulla Suomessa alkoi ns. osaamiskeskuspolitiikka, jossa ideana oli alueiden innovaatiotoiminnan vahvistaminen verkostomaisella yhteistyöllä alueen yritysten ja tutkimuslaitosten kesken. Kajaanin kehittämiskeskuksessa valmistelimme ensimmäisen hakemuksen mittaustekniikkaan keskittyväksi osaamiskeskukseksi. Ensimmäinen hakukierros ei tuottanut toivottua tulosta, mutta muutaman vuoden päästä käynnistyi tällä Measurepolis-niminen osaamiskeskus. Lisäksi voi tuoda esille Kajaanin aktiivisuudesta,  että kaupungin täyttäessä 2001 350-vuotta kaupunki lahjoitti Kajaanin kehittämiskeskukselle merkittävän kertarahoituksen. 

Kajaanin yliopistokeskuksen alkuvuodet 2004 – 2010

Kajaanin yliopistokeskus käynnistettiin erillislaitoksena, jossa  Ouun yliopiston alaiset yksiköt jatkoivat toimintaansa. Yliopistokeskuksen oto johtajaksi nimettiin opettajankoulutuksen johtaja. Minä aiemmin kehittämiskeskuksen johtajana toimineena siirryin kehitysjohtajan virkaan, jossa jatkoin aina vuoteen 2011.

Perustetut yliopistokeskukset profiloituivat sijaintialueensa toimintaympäristön ja jäsenyliopistojensa intressien mukaisesti. Alkuvuosina Kajaanin yliopistokeskus oli Oulun yliopiston  ja tutkintoon johtavan yliopistokoulutuksen dominoima keskus. Muut yliopistot alkoivat integroitua kokonaisuuteen omine hankkeineen – ja erilaisia viritelmiä, joista monet eivät toteutuneet, oli runsaasti.  Menestyksekkään sisääntulon teki Jyväkylän yliopisto, jonka liikuntatieteellinen koulutus ja tutkimus jalkautui Sotkamon Vuokattiin, jossa sille oli suotuisat kumppanuusverkostot.

Yliopistokeskusten rahoitusmallina oli ns. kolmikanta: ministeriön, yliopiston ja alueen panostukset. Rahoitus- ja toimintasuunnitelman osalta käytiin ensimmäisinä toimintavuosina myös tulosneuvottelut ministeriössä. Kehitysjohtajana minun vastuulle kuului KYK:n tulossopimuksen valmistelu.

Yliopistolaitoksen alueellinen laajeneminen Suomessa käytännössä päättyi yliopistokeskusten perustamiseen ja eri alueyksiköitä ja ns. filiaaleja alettiin asteittain purkaa. Oulun yliopistolla aluepisteiden määrää vähennettiin jo 1990-luvulla. Mutta edelleen Kajaania halutiin kehittää: yliopistokeskuksen perustamisen jälkeen Oulun yliopisto puhui virallisesti kolmesta kampuksestaan: Linnanmaa, Kontinkangas ja Kajaani.

Professori Jorma Rantanen tarkasteli Kajaanin ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen sekä alueella olevien tutkimusyksiköiden kokonaisuutta 31.1.2008 valmistuneessa selvityksessä. Tästä syntyi uusi sopimuksellinen rakenne Kajaanin korkeakoulukonsortio, jonka keskeiset toimijat ovat yliopistokeskus ja Kajaanin ammattikorkeakoulu. Selvityksen pohjalta koottiin  mittaus- ja tietotekniikan alan toimijat CEMIS-tutkimusyksikön ja käynnistettiin AIKOPA-aikuiskoulutusyksikkö, joka toteutti sekä Oulun yliopiston että  Kajaanin ammattikorkeakoulun koulutushankkeita.

Vuonna 2010 yliopistokeskuksen toiminta oli monilla mittareilla tarkasteltuna laajimmillaan. Keskukseen kuuluvien toimintojen yhteenlasketut taloudelliset resurssit tuolloin olivat noin 13,8 milj. euroa. Tästä opettajankoulutuksen osuus oli 39,2%, yliopistokeskuksen erilislaitosten osuus 46,3%, tietojenkäsittely ja CWC 7,5% sekä jäsenyliopistojen osuus 7%.

Oulun yliopistojen rakenteellisen kehittämisen murros 2010 – 2011

Yliopistolain seuraavan uudistuksen keskeinen tavoite oli lisätä yliopistojen hallinnollista ja taloudellista autonomiaa, samalla kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaus (valtion rahoitus) jatkui. Näkyvimmät muutokset tapahtuivat yliopiston hallituksen ja rehtorin roolissa ja yliopistojen pääomittamisessa.

Oulun yliopiston Kainuun toiminnoille näillä muutoksilla oli merkittävät vaikutukset. Oulun yliopisto oli ensimmäisten joukossa, joka valitsi tavoitteekseen kansainvälisen tiedeyliopiston profiilin. Heti lain astuttua voimaan yliopiston käynnistämän yt-prosessin myötä Kajaanista päätettiin ajaa alas opettajankoulutus (60 ap) ja tietojenkäsittelytiede (40 ap). Vanha Seminaarin alue alkoi tyhjentyä yliopiston toiminnoista sisäänottojen päätyttyä ja yliopistokeskuksen toimintojen keskityttyä Kajaanin Teknologiapuistoon vuoden 2011 alusta.

OKL:n menetys koettiin Kajaanissa ja Kainuussa todella dramaattisesti. Täällä kansa ei juurikaan ole barrrikaadeille noussut, mutta opettajankoulutuksen puolesta järjestettiin näyttäviä mielenosoituksia. Edes paperitehtaan lakkauttamisen tai Talvivaaran ympäristökatastrofin osalta vastaavaa ei tapahtunut.

Tutkija Tomi Tura on kiteyttänyt tuolloin korkeakoulupolitiikassa tapahtuneen doktriin muutokseksi, jossa oli kolme keskeistä piirrettä, jotka hän nimesi seuraavasti:

• 1.        korkeakoulupoliittinen resurssien keskitysteesi,
• 2.        tiedepoliittinen huippuyksikköteesi, ja
• 3.        yhteiskuntapoliittinen kasvukeskusteesi.

Nämä siis tarkoittivat korkeakoulutoiminnan resurssien keskittämistä niin korkeakoulujen sisällä kuin niiden välillä. Toiminnan tieteellisen laatutason (kv. mittarit, impact factorit) korostamista yliopistotasolla ja huippuyksikköajattelua. Yliopistotoiminta haluttiin irrottaa aluepolitiikasta (koko maan palvelemisesta), ja lähentää sitä innovaatiopolitiikkaan, jossa innovaatiokeskittymät haluttiin rakentaa vahvan yliopistotoiminnan ympärille.

Kajaanin yliopistokeskuksen toiminnan toinen vuosikymmen

Olen viimeiset 12 vuotta seurannut yliopistokeskuksen kehitystä Kainuun liiton maakuntaohjelman ja laajemmin aluekehitysrahoittajien näkökulmasta. Kajaanin yliopistokeskus tänään on hyvin erilainen kuin sen toiminnan alkaessa 20 vuotta sitten. Keskus on kooltaan merkittävästi pienempi, mutta toisaalta sen toimintamalli on ajan myötä muuttunut yliopistokeskusten perusajatuksen mukaiseksi: eri emoyliopistot tekevät keskuksessa keskenään sopimallaan tavalla yhteistyötä.

Kajaanin yliopistokeskus on ollut keskeinen Kainuun innovaatiojärjestelmän toimija ja Kainuun älykkään erikoistumisen strategian toteuttaja. Merkille pantavaa on miten yliopistokeskukset ovat eläneet ajassa – kehittäneet ketterästi tutkimustoimintaansa niin globaalien kuin alueellisten toimintaympäristömuutosten mukaan. Paikallisesti merkittäviä muutoksia ovat olleet mm. Kajaanin amk:n pelialan nousu, CSC:n tietokonekeskuksen LUMI-tietokone tulo, Terrafamen kaivoksen kasvu ja muutos akkukemikaalien tuottajaksi.

Vahvan näytön yhteistyön tuloksista on Kajaaniin kehittynyt suurteholaskennan, tekoälyn ja data-analytiikan ekosysteemi. Kun CSCn, Tieteen tietotekniikan keskuksen Kajaaniin sijoittamat supertietokoneet saivat seurakseen yhden maailman nopeimmista tieteellisen laskennan supertietokoneista. Supertietokoneen hyödyntämistä varten on luotu LUMI-konsortio, johon Suomen lisäksi kuuluu kahdeksan muuta maata Euroopasta. Toivon, että emoyliopistoina noteeraatte tämän omassa ja yliopistokeskuksen toiminnassa hyödyntäen näkyvyyden ja kehittämismahdollisuudet.

Maakuntajohtajana annoin viisi vuotta sitten pitämässäni puheessa Kajaanin yliopistokeskukselle sen alueellisesta vaikuttavuudesta edelleen paikkansa pitävän tunnustuksen:  ” Kainuun maakuntaohjelman ja sitä toteuttavien EU:n rahoitusohjelmien avulla olemme voineet tukea yliopistokeskuksen hankkeita, joilla alueellista vaikuttavuutta erityisesti alueemme yritystoiminnalle on haettu. Olemme ilolla panneet merkille, että tieteellisen tutkimuksen tuotokset ovat lisääntyvässä määrin siirtyneet parantamaan yritysten kilpailukykyä sekä synnyttäneet uutta, tutkimusperäistä yritystoimintaa. Kiitosta ansaitsee myös yliopistokeskuksen tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen lisääntyvä kansainvälistyminen.”

Pysyvän opettajankoulutuksen päättymisen seurauksena voitiin ennakoida varhaiskasvatuksen ja luokanopettajien pulan syntyminen Kainuuseen ja Ylä-Savoon. On mieluisaa panna merkille, että tähän tarpeeseen on nyt  tartuttu ja toivottavasti löydetty tilanteeseen sopiva toimintamalli.

 Mikä on yliopistojen aluevaikuttavuus ja miten sitä voi vahvistaa?

Alueet tarvitsevat osaajia ja osaamista. Alueet, joilla on vahvat koulutus- ja tutkimusorganisaatiot kehittyvät muita paremmin. Aluekehittäminenei toteudu globaalissa taloudessa ilman koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.

Koulutuksen rakenteet ovat pitkävaikutteisia kehityksen moottoreita. Kun 1980 tein Oulun yliopiston maantieteen laitokselle LuK-työni aiheesta ”Suomen korkeakoulujen alueellisista vaikutuksista ja korkeakoululaitoksen alueellisesta kehittämisestä”, sen aikaiset tutkimuslähteet käsittelivät opiskelijavirtoja alueilta yliopistoon ja valmistuneiden sijoittumista alueellisesti. Yliopistojen vaiktusalueet olivat erittäin selkeästi alueellisia. Tämän päivän yliopistokeskuksia ajatellen se tarkoittaa, että niiden rooli on merkittävä kansallisen koulutustason nostotavoitteen (50%) kannalta juuri yliopistoverkoston täydentäjinä.

Kun aluetutkijat nostivat alueellisten innovaatiojärjestelmien ja -ympäristöjen käsitteet esille, kiinnostus kohdentui perustutkimuksessa syntyvien tulosten diffuusioon soveltavan tutkimuksen kautta yritysten tuotekehitykseen ja sitä kautta markkinoille. Tällöin havaittiin myös se dynaaminen vuorovaikutus, joka tapahtuu korkeakoulun ja alueen yritys- ja elinkeinoelämän välillä. Myös yliopisto hyötyy vuorovaikutuksesta ja alueesta tulee oppiva alue. Kansanomaisesti tuota vaikutusta kuvannee hyvin eräs sitaatti, joka kuuluu: ”Yritykset luovat tämän päivän työpaikat, teknologian kehitys luo huomisen työpaikat; tutkimus ja koulutus luovat ylihuomisen työpaikat”. Kun valtakunnassa tavoitellaan tki-volyyminn nostamista, yliopistokeskuksilla on jälleen oman roolinsa maakuntien yritysten kehityspotentiaalin esille nostajana.

Kansallinen innovaatiopolitiikkakin on läpikäynyt paradigman muutoksen. Alueelliset osaamiskeskusohjelmat (oske) ja aluekeskusohjelmat on lopetettu ja kehittämisresursseja on pyritty keskittämään suurimmille kaupunkiseuduille (six-pack) uusilla sopimusperusteisilla malleilla. Pienet alueet ja keskukset eivät ole tätä hevin nielleet. Pienenä hyvityksenä viime hallituskaudella lanseerattiin innovaatioekosysteemisopimukset, joiden piiriin poliittisen väännön jälkeen myös yliopistokeskuspaikkakunnat (kuten Kajaani) pääsivät mukaan.

Euroopan unionin alueellisiin rahoitusvälineisiin ja ohjelmiin on ohjelmakausittain tullut sisällöllisiä muutoksia ja vastaavasti kansallinen alue- ja innovaatiopolitiikka ovat muuttuneet. Näihin muutoksiin on yliopistokeskuksen osalta voi erinomaisesti varautua, sillä maakuntaohjelmien valmistelussa on aina huomioitu korkeakoulujen alueelliset kehittämistarpeet. EU:n rakennerahasto-ohjelmien laadinnassa ja toimeenpanossa nämä on huomioitu EU:n säädösten mahdollistamissa rajoissa.

On poliittisen tahdon asia, miten yliopistojen vuorovaikutustehtävään suhtaudutaan tulosohjauksessa.  Näen ongelmana, että yliopistokeskusten osuus kansallisessa yliopistorahoituksessa ei ole kehittynyt 20 vuoden aikana. Muutokset alue-, tk- ja innovaatiorahoituksen sekä EU-rahoituksen saatavuudessa ja painotuksissa ovat yliopistokeskusten kannalta liian määräävässä asemassa.

Muistuu mieleen yksi oiva esimerkki yliopistokeskuksen rahoituksen pirstaleisuudesta. Kainuun hallintokokeilun selvitysmies Juhani Perttunen esitti varsinaisen kokeilun ohella lisäresurssien kohdentamista Kainuun innovaatiojärjestelmän vahvistamiseen. Tavoitteen toteuttamiseen yliopistokeskus sai korvamerkityn miljoonan euron lisäpanostuksen (ns. Perttusen miljoona). Tämä korvamerkitty rahoitus loppui yliopistolain muutokseen. Esimerkki kertoo erityisesti siitä, kuinka vaikeaa on ollut saada pysyviä rahoitusinstrumentteja korkeakoulupolitiikan (OKM) lohkolle.

Kajaanin yliopistokeskuksen tulevaisuus: globaalin ja paikallisen toimintaympäristön mahdollisuudet  ja uhkat

Hyvät kuulijat!

Jos Kajaanin yliopistokeskus on muuttunut valtavasti olemassaolonsa 20 vuoden aikana, niin on muuttunut myös Kainuu, Suomi ja globaali toimintaympäristö luoden uusia mahdollisuuksia ja uhkia.

Yliopistokoulutuksen omaavan työvoiman saatavuus ja nuorten ikäluokkien pienemisen haasteet Kainuulle ovat edelleen kärjistymässä. Nämä on siis syytä nähdä myös haasteena yliopistojen ja yliopistokeskuksen toiminnalle. Kansallisesti huolestuttavana kehityskuvana ovat olestuttavat oppimistulokset, heikentyvä fyysinen kunto ja mielenterveysongelmien kasvu. Näitä ongelmia ja niiden syitä toi esille  jo 20 vuotta sitten rehtori Lajunen puheessaan ja näin teki myös rehtori Niinimäki viimeisessä avajaispuheessaan. Pienten ikäluokkien takia meillä ei todella ole varaa pudokkaisiin millään koulutusasteella.  Tämäkään ei poista työvoimapulasta johtuvaa tarvetta lisätä työ- ja opiskeluperäistä maahan muuttoa. Kysymys on mitä suuremmassa määrin poliittinen, mutta toivon että korkeakouluten ulkomaisen työvoiman saatavuuteen myös syrjäissemmillä ja pienemmillä työssäkäyntialueilla haetaan uusia työkaluja ja hyödynnetään yliopistokeskuksia nopealiikkeisinä uusia toimintamallien pilotoijina.

Pohjois- ja Itä-Suomen ohjelmatyö on haliltusohjelman mukaisesti käynnissä. Niillä pyritään vastaamaan niihin uusiin mahdollisuuksiin, joita alueellamme on mm. vihreän siirtymän toteuttajana sekä turvaallisuuden ja huoltovarmuuden turvaajana. Itäisen Suomen heikentynyt kehitystilanne ja alueemme geopoliittisen merkityksen muutos on toisaalta nouseva uhka, joka myös vaatii poliittista vastausta. Näyttää aivan ilmeiseltä, että tarve on merkittävästi voimakkaammista kehittämistoimenpiteistä itäiseen Suomeen ja raja-alueille.  Sellainen voisi olla ehdotus erityistalousalueesta investointien saamiseksi alueelle , mikä yhtäältä edellyttää innovaatioympäristön vahvistamista.

Mitkä kansainväliset kehitystrendit ja muutokset voivat antaa mahdollisuuksia yliopistokeskukselle:

1.        ilmaston muutos; torjuminen ja sopeutuminen -> puute puhtaasta vedestä globaalina uhkana; uusiutuvien luonnonvarojen ja erergian kestävä tuottaminen ja käyttö

2.        geopoliittinen muutos ja sen seuraukset kuten EU:n strateginen omavaraisuustavoite, kaksoiskäyttöinen teknologia (siviili- ja sotilaskäyttö).

 Maakunnan liitot Pohjois- ja Itä-Suomessa ovat viime vuosina tiedostaneet innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyön merkityksen. Tähän on vaikuttanut erityisesti EU:n alueiden älykkään erikoistumisen politiikka. EU ei pyri tki-toimintaa keskittämään, vaan ajatus on että kukin alue omista alueellisista osaamis- ja muista vahvuuksistaan ponnistaen tukee erikoistumista ja sitä kautta kilpailukykyään. Tämä sopii hyvin pienille ja syrjäisemmille alueille, mutta myös vaatii aluerajat ylittävää verkostoyhteistyötä. Tämän viestin toivon kantautuvan teille kaikille Kajaanin yliopistokeskuksen jäsenyliopistoille: tehkää hyvää yhteistyötä täällä Kainuussa – ja koko Pohjios- ja Itä-Suomessa.

Lopuksi kiitokset ja onnittelut

Oma viime vuoden vaihteessa päättynyt 44-vuotinen työurani on jakaantunut lähes puoliksi Oulun yliopiston ja Kainuun maakunnallisten organisaatioiden välillä. Yliopiston ja alueen rajapinta on minulle tullut tutuksi; Oulun yliopiston palveluksessa ollessakin näkökulma vaihtui aluetutkijasta yliopisto-opettajasta aluekehitysohjelmien evaluattoriksi sekä Oulun yliopiston Kainuun yksiköiden johtotehtäviin. Kiitän henkilökohtaisesti kaikkia niitä henkilöitä, joiden kanssa sain työskennellä Kajaanin yliopistokeskuksen alkuvuosina ja sitä ennen Oulun yliopiston Kainuun yksiköissä.

Kiitän Kajaanin yliopistokeskusta ja sen emoyliopistoja yhteistyöstä ja 20-vuotisesta toiminnasta Kainuussa.  Samoin kiitän erityisesti Kajaanin kaupunkia ja Sotkamon kuntaa pitkäjänteisestä taloudellisesta panostuksesta Kajaanin yliopistokeskuksen toimintaan. Kiitos kaikille keskuksen yhteistyökumppaneille.

Onnittelen 20-vuotiasta Kajaanin yliopistokeskusta, kiitän sen väkeä ja jäsenyliopistoja vaikuttavasta toiminnasta sekä toivotan menestystä tuleville vuosille Kainuun kehittämisessä!

Riemuylioppilas Pentti Malisen puhe sankarihaudoilla 31.5.2025

 

 Hyvät kuulijat, uudet ylioppilaat, opettajat ja riemuylioppilaat,

Olemme paikalla, joka todistaa Kuhmon ja Kainuun erityistä asemaa rajamaakuntana. 50 vuotta sitten sodan läsnäolo ei tuntunut niin konkreettiselta kuin tänä päivänä. Televisio oli jo keskeinen uutismedia ja lapsuudessamme saimme seurata Vietnamin sodan vaiheita. Tuo sotahan päättyi 30.4.1975. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 ja sen seurausvaikutukset tuntuvat arjessamme ja näkyvät mediassa jatkuvasti.

Kuhmon vanhalle hautausmaalle on haudattu 278 sankarivainajaa. Suomalaisten mottona sodassa oli "kaveria ei jätetä"; ei kaatuneita eikä haavoittuneita. Tämä arvostava asenne auttoi sodan kovissa paikoissa ja yhdessä toimiminen on arvokas perinne tänä päivänäkin.

Rajaseudulla viime sodat koskettivat myös paikallista siviiliväestöä. Talvisotaa käytiin Kuhmon korpimaisemissa ja väestö joutui kodeistaan evakkoon. Sodan jälkeen elämä oli raskasta jälleenrakentamisen aikaa. Moni oli sotaorpo tai sotaleski, eikä rintamalta paluu arkielämään ollut monillekaan helppo.

Sankarivainajien ja sotaveteraanien muisto elää erityisen vahvana maakunnassamme Kainuussa. Sotahistorian merkitys Kuhmolle ja identiteetillemme avautui minulle vasta nuoruus- ja opiskeluaikojen jälkeen. Erityisen koskettava tieto minulle oli se, että Talvisodan ensimmäisistä uhreista toinen oli 13-vuotias poika, Eino Malinen Kuhmon Laamasenvaaralta.

Kuhmossa on yksi erityinen paikka, joka on saanut minut miettimään historiaamme: Rajakankaan rajakivi. On suoranainen ihme, että Kuhmon kohdalla raja on säilynyt samalla paikallaan yli 300 vuotta. Viimeisen 50 vuoden aikana rajan merkityksessä on tapahtunut useita muutoksia. Lukioaikanamme raja oli ylittämätön, osa kylmän sodan "Rautaesirippua". Me Kuhmon lukiolaiset saimme tutustua naapuri Neuvostoliittoon luokkaretkellä Leningradiin (nyk. Pietariin). 1970-luvulla käynnistyi Kostamuksen kaupungin ja kaivoskombinaatin rakentaminen, jossa Kuhmolla ja Kainuulla oli merkittävä rooli. Neuvostoliiton romahdettua syntyi Vartiuksen kansainvälinen raja-asema, joka mahdollisti rajakaupan, matkailun ja pellettiliikenteen. Venäjän hyökkäyssota aiheutti koko itärajan sulkemisen. Tänä päivänä Kuhmon Rajakivien kautta kulkee myös Euroopan Unionin ja NATO:n ulkoraja.

Riemuylioppilaiden sukupolvi on saanut elää rauhan aikaa. Toivomme, että Venäjän valtiojohdon aiheuttamaan konfliktiin saadaan pysyvä, oikeudenmukainen ratkaisu. Maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden lisäksi meidän tulee pitää huoli raja-alueiden taloudellisesta kehityksestä. Asuttu raja on turvallinen raja.

Näillä ajatuksilla, hyvät kuulijat, toivotan teille kaikille menestyksellisiä rauhan vuosia! Kiitos!

Pentti Malinen

Riemuylioppilas Pentti Malisen puhe ylioppilasjuhlassa 31.5.2025 Kuhmo-talolla

 

Arvoisa juhlayleisö, hyvät abiturientit, arvoisat opettajat ja hyvät riemuylioppilaat!

Olen yksi vuonna 1975 Kuhmosta valmistuneesta 57 ylioppilaasta. Haluan pohtia riemuylioppilaan näkökulmasta Kuhmon yhteislukion ja Kuhmon merkitystä elämän uralle, josta 50 vuotta on minulla takana ja teillä ylioppilaiksi valmistuvilla edessä.

Kuhmo, Kainuu, Suomi ja maailma ovat muuttuneet valtavasti 50 vuodessa, ja kehityksen vauhti vain kiihtyy. Miten voimme pärjätä ponnistaessamme elämän poluille täältä Kuhmosta? Ajattelen, että avaintekijöitä ovat ne "siivet ja juuret", jotka olette saaneet. Itse en 50 vuotta sitten tällaista ajatellut. Maailma näyttäytyi avarana ja haasteellisena, eikä minulla ollut vielä selvää visiota siitä, mitä elämältäni ja uraltani tavoittelen. Tavoitteeni kirkastuivat matkan varrella, ja taipaleeni on ollut kuin suunnistajalla, joka kulkee useiden rastien kautta, tehden aina uusia reitinvalintoja.

Hyvät abiturientit, onnittelut teille, jotka hetken päästä saatte painaa ylioppilaslakin päähänne. Teillä on jo elämän ensimmäiset rastit, lapsuus, kouluvuodet ja lukio takana. Seuraavat rastit ja reitinvalinnat ovat teillekin erittäin tärkeitä. Haluan rohkaista ja kannustaa teitä. Kokemukseni on, että sain Kuhmosta ja Kuhmon yhteislukiosta elämääni varten eväitä enemmän kuin osasin aavistaa.

Vaikka Kuhmossa oli silloin noin 15 000 asukasta, tuntui kuntamme pieneltä ja syrjäiseltä. Kansakouluverkko oli sotien jälkeen rakennettu koko kunnan kattavaksi; kouluja oli parhaimmillaan lähes 50 toiminnassa samanaikaisesti. Valtava muutos on tapahtunut, kun tänä vuonna loppuu kaksi viimeisintä kyläkoulua. Kuhmon panostus kouluverkkoon kertoo suomalaisen yhteiskunnan ymmärryksestä koulutuksen ja sivistyksen tärkeydestä pienen kansakunnan menestykselle. V.J. Snellmanin ajatus "sivistyksessä on pienen kansan voima" on tullut todeksi. Vielä minun vanhemmillani koulutie oli paljon vaikeampi.

Minun reittini kulki pieneltä maatilalta pienen kyläkoulun kautta Kuhmon kunnallisen keskikoulun kautta Yhteislukioon. Kun muistelin noita vaiheita eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä, tunsin suurta kiitollisuutta. Tänä päivänä koulutusmahdollisuudet tuntuvat itsestään selviltä. Meidän on tärkeää ymmärtää, miten merkittäviä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ovat nuorille ja alueiden kehitykselle.

Arvoisat opettajat, lämpimät kiitokset teille työstänne tämän vuoden abiturienttien kanssa. Se osaaminen, jonka oppilaanne ovat saaneet, on keskeinen voimavara, jonka avulla nuoret täältä lähtevät omia siipiään kokeilemaan. Kuhmon yhteislukion koulutustarjonta on monipuolinen ja sopii Kuhmon vahvuuksiin. Yksi erityispiirre on lukion musiikkilinja. Me riemuylioppilaat muistamme hyvin ruotsin kielen lehtorimme Tuulikki Karjalaisen, joka käytti paljon aikaa ja energiaa Kuhmon kamarimusiikkitapahtuman järjestelyihin. Tapahtuma oli tuolloin vasta alkumetreillään. Kuhmo-talo, jossa nyt juhlimme, tuskin oli edes idea-asteella. Muistan hyvin, kuinka paikallispoliitikot kiistelivät, tulisiko kunnan ostaa tapahtumaa varten oma flyygeli. Kamarimusiikkitapahtuma on nyt kansainvälisesti tunnettu ja heijastuu vahvasti koko kaupungin imagoon.

Lukion toiminnassa näkyvät musiikin lisäksi yhteydet paikkakunnalle tärkeisiin turvallisuus-, metsä- ja matkailuasioihin. Kulttuurin, liikunnan ja muiden harrastusten tukeminen on myös arvokasta. Alueen oppilaspohjan supistuessa näen erityisen hyvänä ratkaisuna lisätä kansainvälisten opiskelijoiden määrää.

Nuoruus on ainutlaatuinen elämänvaihe. On tärkeää, että paikalliset oppilaitokset voivat tarjota nuorille paitsi tiedollisia valmiuksia myös muistoja, elämyksiä ja kokemuksia, jotka vahvistavat hyvää mielikuvaa kotikunnasta. Minulle on jäänyt lukioajasta hyviä muistoja niin oppilaista kuin opettajista. Koululla oli hyvä henki.

Hyvät nuoret, tuleva opiskeluaikanne tulee olemaan yksi parhaista ajanjaksoista elämässänne. Nuorten koulutus- ja uravalinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä niin yksilön, alueen kuin yhteiskunnankin kannalta. Aikanani lukion arvosanat ja ylioppilaskirjoitustulokset olivat hyvä ponnahduslauta eteenpäin. Opiskelupaikka Oulun yliopiston luonnontieteelliseen tiedekuntaan avautui kivuttomasti. Kainuulaiselle ylioppilaalle ainoat yliopistokoulutusmahdollisuudet olivat tuolloin Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa. Muille aloille aikovilla oli välttämätöntä valita opinahjo muualta Suomesta.

Opiskelin kaksi vuotta luonnontieteitä, kunnes vaihdoin pääaineekseni suunnittelumaantieteen. Maantiede ja sen osana aluetutkimus ja aluekehittäminen eivät olleet oppiaineina lukiossa. Ratkaiseva kosketus oppiaineeseen syntyi yliopisto-opintojen aikana. Minun urani yksi ratkaiseva reitinvalinta, tutkinnon pääaine, tapahtui tuolloin.

Hyvät abit, seuraava rasti minulla – ja teilläkin aikanaan – on työpaikan ja paikkakunnan valinta. Olen Kainuuseen paluumuuttaja. Aloitin työurani Oulun yliopistolla, mutta hain töitä Kainuusta, Kuhmostakin. Ensimmäinen työpaikkani Kajaanista löytyi Kainuun seutukaavaliitosta. Seutukaavatutkijan virkaan, johon onnistuin pääsemään, oli kova kilpailu, kun hakijoita oli lähes 60. Ylipäätään Kainuusta ei tuohon aikaan ollut helppoa löytää työtä akateemisesti koulutetuille. Meidän ylioppilasikäluokastamme suurin osa on löytänyt työ- ja elämänuransa eri puolilta Suomea, muutamat ulkomailtakin.

Muutosta noista ajoista on tapahtunut hieman: pysyvä opettajankoulutus on loppunut Kajaanista. Kajaanin ammattikorkeakoulu on noussut merkittäväksi kouluttajaksi, jolla on myös kansainvälistä vetovoimaa. Nyt nuorten ikäluokkien pienentyessä ja suurten ikäluokkien eläköityessä, teillä nuorilla on huomattavasti paremmat työmarkkinat. Kuhmosta ja Kainuusta katsottuna se tarkoittaa, että teihin täältä opiskelemaan lähteviin nuoriin on pidettävä tiivistä yhteyttä. Teille on tarjolla kesätöitä, harjoitus- ja opinnäyteaiheita. Jos arvostatte Kainuun luonnonläheistä elämäntapaa, siihen on entistä paremmat mahdollisuudet. Toisaalta maailma on entistä avoimempi ja kansainvälisempi. Etätyöt, monipaikkainen asuminen ja diginomadina toimiminen ovat myös houkuttelevia vaihtoehtoja.

Uskon ja toivon, että opiskelijavirrat alkavat pian kääntyä muualta Suomesta ja ulkomailta Kainuuseen.

Arvoisat abiturientit, työurani Kainuussa kesti yli 40 vuotta. Aikaan mahtuu lukuisia uusia reitinvalintoja, omasta tahdosta tai ympäristön vaatimusten ja mahdollisuuksien tarjoutuessa. Ainoastaan muutos on ollut pysyvää. Laskin, että työurallani olen vaihtanut tehtävästä toiseen 14 kertaa. Työssä jaksamiseen ja menestymiseen, elämän merkityksellisyyteen ja hyvään elämään liittyy paljon muutakin kuin suoritetut opinnot ja tutkinnot. Perhe, läheiset ihmiset, luonto, harrastukset ja liikunnallinen elämäntapa ovat minulle olleet tärkeitä. Elämä on jatkuvaa oppimista, jota myönteinen asenne vahvistaa.

Kainuu on integroitunut osaksi eurooppalaista poliittista ja globaalia talouskehitystä. Minun työsarallani Suomen EU-jäsenyys on merkittävä muutostekijä. Kansainvälistyminen on merkinnyt samalla omien kainuulaisten ja kuhmolaisten juurieni löytymistä. Erityisesti Euroopassa voimme erottua ja identifioitua paikallisilla tekijöillä kuten luonnon ja historian erityispiirteillä. Kainuulainen kulttuuriperintö on erityisen vahva ja rikas, ja meillä on vahva maakunnallinen identiteetti. Kainuulaiset juuremme ja alueemme vahvuudet ovat – niin uskon – teidän menestyksenne muuttuvassa maailmassa.

Tietotekniikan murros ja sen vaikutukset kaikkiin elämän aloihin alkoivat opiskeluvuosinamme. Tuolloin emme käyttäneet henkilökohtaisia tietokoneita, lankapuhelin ja kirjeet olivat käytettyjä kommunikaatiovälineitä. Internet, sähköpostit ja some muuttivat elämäämme vasta viime vuosikymmeninä. Tekoäly ja sen tarvitsemat datakeskukset ovat tätä päivää myös Kainuussa. Globaalissa taloudessa ja viestinnässä emme ole enää syrjäseutua.

Hyvät valmistuvat, Kainuulle viime vuosien kehitys on merkinnyt hyvää aikaa, mutta tulevaisuus voi olla vielä parempi. On teidän aikanne muuttaa Kainuuta ja maailmaa.

Onnistuneita reitinvalintoja elämänne poluille!

Pentti Malinen

 

Miksi OP Kuhmo liittoutuisi Ylä-Savoon?

 

Kainuun Sanomat uutisoi 28.2. OP Kuhmon sulautumissuunnitelmaa Ylä-Savon osuuspankkiin otsikolla ”Yllätysliike”. Minua tämä hanke on myös koko Kainuun kannalta mietityttänyt. Teen tässä oman arvioni em. lehtijutun, sulautumissuunnitelman sekä osuuspankkien taloustietojen pohjalta maakunnallisesta näkökulmasta. Sen mukaan Kuhmon osuuspankille parempi ja turvallisempi vaihtoehto olisi maakunnallinen OP Kainuu.

                        Kuva: OP Kuhmon uusi toimisto on rakenteilla (kuva: Pentti Malinen)

Miksi OP Kuhmo ei jatka itsenäisenä?

OP Kuhmolla on välttämätön tarve liittoutua eli käytännössä sulautua johonkin toiseen osuuspankkiin. Syy on se, että Euroopan Keskuspankki (EKP) velvoittaa jokaisen toimiluvallisen Osuuspankin järjestämään luottohallinnon itsenäisesti vuoden 2026 loppuun mennessä. Tätä eivät enää pienehköt pankit itsenäisesti pysty toteuttamaan. Asia ei vielä ole akuutti, mutta kiireellinen.

Mihin suuntaan liittoutua?

Toinen kysymys on mihin pankkiin OP Kuhmo sulautuisi ainoani pienenä osuuspankkina Kainuussa. Toukokuun alussa Kainuussa toteutui fuusio, jossa kaksi osuuspankkia sulautui OP Kainuuseen. Helmikuun on 28. päivänä OP Kaskimaa suunnitelma julkistettiin, jossa OP Kuhmo sulautusisi vuoden lopulla Ylä-Savon osuuspankkiin, pankin nimeksi tulisi OP Kaskimaa. Käy ilmi, että OP Kuhmo on neuvotellut viimevaiheessa vain Ylä-Savon suuntaan. Pankkien puolelta ei haluta yrityssalaisuuksiin vedoten avata ratkaisuun vaikuttaneita perusteita, vaikka ne varmaan minun lisäksi monia asiakkaita kiinnostaa niin Kuhmossa kuin muualla Kainuussa.

Tein oman vertailun tilastofaktojen perusteella Kuhmon vaihtoehdoista: fuusioista OP Kainuun tai OP Kaskimaan. Kuten taulukosta ilmenee kaikkien keskeisten tunnuslukujen perusteella OP Kainuu olisi Kuhmolle vahvempi kumppani. Näin ollen Kuhmon pankin johdossa tehdyllä esityksellä täytyy olla, erittäin painavat muut perusteet, jotka siis tulevat vain pankin omien päättäjien tietoon.

Taulukko. OP Kuhmon kaksi fuusiovaihtoehtoa
	2024	2024	Vuoden 2024 tilinpäätöstiedoista summatut tiedot
Kriteeri	OP Kuhmo	OP Ylä-Savo	OP Kainuu	OP Kainuu+Kuhmo	OP Kaskimaa
Jäseniä	6537	24337	35675	42212	30874
Asiakkaita	10107	30689	53836	63943	40796
Henkilökunta	14	54	81	95	68
Tase (1000 eur)	270128	932708	1533359	1803487	1202836
Liikevoitto (1000 eur)	3185	11576	27496	30681	14761
Ydinpääoma, CET1 (1000 eur)	51277	175733	243836	295113	227010
Maks. yhteisövero (1000 eur)	389	2192	4882	5271	2581

 Miten käy Kuhmon yhteisöverotuoton?

Kuhmolainen -lehden jutussa 7.3. kerrottiin hankkeen saamasta palauteryöpystä, jossa yksi keskeinen kysymys on ollut yhteisöverojen suuntautuminen jatkossa. Tarkastelemani osuuspankit ovat sijaintipaikkakuntiensa suurimpia yhteisöveron maksajia. Pankin vastauksessa aivan oikein todetaan, että yhteisöverotuottoa OP Kaskimaan toiminnasta tulisi Kuhmoon. Yhteisöverosta 2/3 menee valtiolle ja loput jakaantuvat monipaikkaisen yrityksen tapauksessa toimipisteiden sijaintikuntiin niiden henkilökuntamäärien suhteessa. Laskelmani osoittavat, että vuoden 2024 lukujen perusteella Kuhmoon tulisi OP Kainuu -fuusion ansiosta noin 100 000 euroa enemmän yhteisöverotuottoa. Tämä selittyy OP Kainuun suuremmalla liikevoitolla ja yhteisöverolla.

Vakava päätös

Valitettavasti nyt on kyse peruuttamattomasta rakennemuutoksesta. OP Kuhmon pääoma sulautuu uuteen pankkiin ja vahvistaa sen toiminta-alueen asiakkaiden palveluja. Sulautuminen OP Kainuuseen on oma toiveeni, koska silloin Kuhmossa kerrytetty pääoma vahvistaisi maakunnallista pankkiamme.

 Pentti Malinen

Lähteitä:

Tiedote: https://www.op.fi/web/yla-savon-osuuspankki/-/1200539-5

Uutisointia:
https://yle.fi/a/74-20146425

https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/yllatysliike-kuhmon-osuuspankki-ja-yla-savon-osuuspankki-yhdistyvat

Mielipidekirjoituksia:

https://www.kuhmolainen.fi/artikkeli/mielipide-osuuspankkifuusio

https://www.kuhmolainen.fi/artikkeli/mielipide-miksi-op-kaskimaa

Sulautumissuunnitelma liitteineen:
https://www.op.fi/web/yla-savon-osuuspankki/-/yla-savon-osuuspankin-ja-kuhmon-osuuspankin-sulautumissuunnitelma-liitteineen

Palauteryöppy (Kuhmolainen 7.3.2025):

https://sso.worldoftulo.com/identify?t=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJjaWQiOiI2M2YzMjk4N2NhOTZkNjliMDZiNjFjMGUiLCJpc3MiOiJoaWxsYSIsImF1ZCI6InB3LXNzbyIsIm5iZiI6MTc0NTQ5NDY4NCwiZXhwIjoxNzQ1NDk0NzQ0LCJpYXQiOjE3NDU0OTQ2ODR9.9HwEVX-YfOKTtyeM3HdI5wQACPkOZbZgXCSgFl5p-HI&r=https%3A%2F%2Fwww.kuhmolainen.fi%2Fartikkeli%2Fkysyimme-palauteryoppy-op-kaskimaasta-miten-kuhmon-osuuspankki-vastaa

Miten kaupungin metsiä tulee hoitaa ja käyttää?

Vaalikoneet lähestyvät metsäkysymyksiä vastakkainasettelun kautta

Valtakunnallisten vaalikoneiden kysymyksissä on otetttu esille myös kaupunkien metsänomistus ja siihen liittyen metsien hoitoa ja käyttöä koskevat linjaukset. Mielestäni kysymysten asettelun ongelma on niiden arvoasetelma, jossa on väkisin asetettu vastakkain taloudellinen ja ympäristöllinen näkökulma. Any way, aloitetaan vaalikoneisiin antamistani vastauksista - ja avaan sitten lyhyesti laajemasta näkökulmasta asiaa.

• KS:n vaalikoneväittämä oli: ”Kaupungin omistamien taajamien lähimetsät tulee nähdä ensisijaisesti virkistysalueina eikä talousmetsänä.” Vastasin: samaa mieltä.

• YLE:n vaalikoneväittämä oli: ”Kuntani tulisi välttää avohakkuita omistamillaan metsäalueilla.”  Vastasin: eri mieltä.

• YLE:n vaalikoneväittämä oli: ”Kuntien tulisi mieluummin harjoittaa aktiivista metsätaloutta omistamissaan metsissä kuin suojella niitä.” Vastasin: jokseenkin samaa mieltä.

 Omia kokemuksia luonnosta ja metsistä

Olen syntynyt metsien keskelle, maaseutukylään Kuhmossa. Kotitilan metsätöihin pääsin isän mukana tienaamaan taskurahaa pöllien parkkauksella. Teini-iässä kiinnostuin lintujen tarkkailusta ja kirjasin usean vuoden ajan lintuhavaintojani; olen koko ikäni jatkanut linnun pönttöjen asettamista. Lukioaikana olin perustamassa Kuhmoon Luonto-kerhoa. 

Aikuisiässä on korostunut luontoliikunta eli ykkösharrastukseni suunnistus ja sitä kautta suunnistuskisojen järjestäminen. Suunnistusmaaston valinnassa ja ratamestarityössä korostuu maaston tuntemus ja sen käytön suunnitttelu ohjeiden mukaan mm. luonnon kulumisen ehkäisemiseksi ja eläinten huomioon ottamiseksi. Yhteistyö maanomistajien (mm. Kajaanin kaupungin) kanssa on ollut avainasemassa lajin maineen kannalta. 

Kotitilan metsistä olen osan ostanut reilu 10 vuotta sitten ja omatoiminen metsänhoito sekä asiantuntijoiden kanssa tapahtuva metsäsuunnittelu ovat opettaneet valtavasti uutta - nimenomaan metsien eri arvojen moninaisuudesta. Viimeisinä vuosina erityisesti metsien monimuotoisuus, hiilen sidonta ja hiilivarastot ovat tulleet yksityismetsätalouden suunnittelun käsitteistöön. 

Maakuntajohtajan työssä puolestaan korostui metsätalouden suuri merkitys Kainuun aluetaloudelle, KaiCell Fibers -hankkeen käynnistäminen, metsiä koskevan lainsäädännön edunvalvonta Brysselin päätöksenteossa sekä  Suomen itsenäisyyden 100-juhlavuoden kansallispuiston (Hossa) perustaminen, jonka ajamisessa onnistuimme erinomaisesti. Olin hyvin otettu, kun Kainuun Metsäneuvosto myönsi minulle Pro Metsä -palkinnon vuosi sitten. Viime syksyn vaaleissa tulin valituksi Kainuun metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon. 

Moninaiskäytön näkökulma ja intressien yhteensovitus  

Kuten näkyy näkökulmat ovat arvopainotteisia (jopa johdattelevia) ja ilman perustelujen avaamista vastaus ei kerro olennaista. Minun näkökulmani kaupungin metsätalouden suunnitteluun ja käyttöön voi kiteyttää eri intressien yhteensovituksen ja monikäyttömetsätalouden käsitteisiin.

Kuvan lähde ja lisätietoa: https://tapio.fi/aineistopankki/oppaat-ja-tyovalineet/

Kajaanissa on hyvät lähivirkistysalueet, jotka ovat (pääosin) kaupungin omistamia talousmetsiä. On tärkeää ymmärtää, että talousmetsien suunnittelussa voidaan ja tulee yhteensovittaa talous-, virkistys-, ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteita. On luonnollista, että taajaman lähialueilla tavoitteena korostuu monitoimimetsä, jossa virkistyskäyttö on ensisijainen. Mielestäni Kajaanin tapauksessa juuri lähiluonto, puistot, metsät, rannat ja vesistöt, ovat ehdoton vetovoimatekijä, jota tulee entistä paremmin tuoda kaupungin imagomarkkinoinnissa esille. 

Kokonaisuutena tarkastellen kaupungin omistamia metsiä tulee hoitaa kuten muitakin metsiä metsäasiantuntijoiden (TAPIO, Metsäkeskus) suositusten mukaan. Näiden viranomaisten ohjeita on jatkuvasti ajantasaistettu uuden tutkimustiedon ja huomattavasti tarkentuneet metsävaratiedon pohjalta. Metsänomistajana olen tätä kehitystä seurannut viimeisten kymmenen vuoden aikana ja voin vakuuttaa, että metsän käytön tietopohja on valtavasti kehittynyt. Sen sijaan suuren yleisön näkemykset heijastavat menneiden vuosikymmenten metsäasenteita. 

Kansalaismielipiteitä tulee kuulla kaupungin lähimetsien hoidon osalta (virkistystarpeet). Sen sijaan avohakkuu, jatkuva kasvatus ja metsien hoidon eri vaiheiden ratkaisut on tehtävä asiantuntijatiedon, ei mielipiteiden pohjalta.  Monikäyttömetsien suunnittelussa sovitetaan yhteen eri käyttötarkoitukset.

Pentti Malinen

Lisätietoa: Tapion verkkosivusto, https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi

Metsänhoidon suositukset esittelevät kestävän metsänhoidon vaihtoehtoja ja parhaita käytäntöjä. Suositukset perustuvat tutkimustietoon ja käytännön kokemuksesta saatuun osaamiseen. Palvelun sisältö on laadittu yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa.